Oli niin mahtava päivä, uskomatonta, miltä se voi tuntua, kun kulkee Perniön hautausmaan sille kohtaa, mihin mun isoisä ja täti on haudattu. Mä ajattelen sitä syyskuun kahdettatoista päivää kaksi vuotta sitten, vieläkin se käy mielessä. Tulin sillankulmaan, kieppasin kerran Pahkavuoreen ja kaksi Ollikkalaan. Onneksi toi ilopilleri Mikko oli siinä, piristi mua aika tavalla, kun olin ihan uuvuksissa reissatessani jo aamuyhdeksästä lähtien. Tänään olen tyytyväinen ja onnellinen, tässä ja nyt. Hyvällä mielellä saan kulkea kohti viikonloppua, saan nauttia siitä ihan juuri kuin tahdon.